Tulossa

Winsorin toipuminen puikkoluuleikkauksesta lähti hienosti käyntiin, ensimmäiset kontrolliröntgenit olivat puhtaat. Leikkaus kuitenkin viivästytti taas Winsorin tietä valjakkohevoseksi ja minä alan käydä malttamattomaksi, ehkä se ei sittenkään ole Vilesarille oikea hevonen. Kysyntää tuntuisi olevan kahden hengen ratsastustuneille rauhallisilla ja luotettavilla hevosilla, nuori puoliverinen ei tunnu houkuttavan asiakkaita. Niinpä lähetimme Winsorin toipumaan Viroon, se on myytävänä hyväntasoiseksi harrastehevoseksi. Mielestäni sen liikkeet riittävät kouluun ja se on näppärän kokoinen nuorelle ratsastajalla.

B-valmennus ja Sigursaelin ohjasajokurssi osuivat harmillisesti samalle viikonlopulle, mutta kävinpä sitten molemmissa.
Andreaksen kotiläksy oli haastava "Jos hevonen tuntuu hyvältä niin mieti mitä teet väärin". Tämän voi toki ymmärtää monella tavalla ja moni varmaankin haluaisikin ymmärtää tämän väärin. Mielestä viisas valmentajani tarkoitti että kun hevonen tuntuu hyvältä, ratsastaja / kuski unohtaa vaikuttaa hevoseen ja hiljalleen siitä seuraa alamäki, kun hevonen jää yksin. Kursseilla olen törmännyt tähän toistuvasti. Osa hevosista reagoi välittömästi, kun ihminen jättää sen yksin, vaikka vain kääntyäkseen kysymään jotain. Koska useimmat meistä kuitenkin vaativat hevostensa mielen läsnäoloa on pelkästään oikeudenmukaista että myös ihmisen mieli on läsnä.
Iloinen ja aktiivisen oloinen islanninhevosporukka harjoitteli sunnuntaina Siivikkalassa ohjasajoa, vaikka pakkanen ajoi osan ihmisistä talliin lämmittelemään, malttoivat toiset seurata tunteja ja he saivat mukavan otannan erilaisista hevosista. Periaatteethan ovat toki aina samat, mutta niin hevoset kuin ihmisetkin ovat yksilöitä ja ne ratkaisevat tilanteita hieman erilailla. Olen onnekas kun saan opettaa omaa osaamistani eteenpäin, sillä aina myös minulla on mahdollisuus oppia lisää.