Hevosmiestaito


Jotta hevosen kanssa voi toimia yhteistyössä, tarvitaan ensimmäiseksi hevosen huomio. Yhteistyö on turvallista ja miellyttävää, kun hevonen luottaa ihmiseen ja kunnioittaa ihmisen omaa tilaa. Koska hevonen ei ole evoluution tässä vaiheessa oppinut puhumaan suomea, on ihmisten helpompi opetella puhumaan hevosenkieltä, kehonkieltä. Varusteilla tapahtuva merkkikieli on molempien opeteltava, yhdessä tai erikseen. Hevosen ei voi olettaa osaavan asioita, joita sille ei ole opetettu. Toisaalta hevonen oppii koko ajan, myös silloin kun ihminen ei sitä erikseen opeta. Vastuu on aina ihmisellä.

Rento ja rauhallinen hevonen on turvallinen hevonen. Kaiken oppimisen tulisi tapahtua kun hevonen on tunnetasollaan vielä mukavuusalueen sisäpuolella.

Vaikka et haluaisikaan kuljeskella ympäri tallin pihaa köydenpätkä pyörien, niin oman kehonkielen tiedostaminen auttaa monessa tilanteessa. Useat hankaluudet johtuvat siitä, että ihmisen antamat ärsykkeet ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Riippuen hevosen koulutuksesta / elämänkokemuksista se arvaa tehtävän joko oikein tai väärin. Toisin sanoen se tottelee varusteiden tai kehon antamaa signaalia. Varsat ja vähän käsitellyt hevoset lukevat poikkeuksetta kehonkieltä, varusteita paremmin.

Hyvä ystäväni sanookin hevostaito-opetusta kuvaavasti kavioliittoneuvonnaksi, sitä hevostaito-opetus on! Opetetaan hevonen ja sen käsittelijä ”puhumaan” samaa kieltä.

 



Ajo-opetuksesta


Kuten kaikessa opetustyössäni aloitan myös ajo-opetuksen siitä, että varsa ymmärtää käyttämäni merkkikielen. Sen tulee kunnioittaa ihmisen tilaa ja ymmärtää milloin sen tulee liikkua ja milloin se saa seistä paikoillaan. Jos olosuhteiden puolesta on mahdollista, haluan opettaa kaiken tämän niin, että varsa on irti. Oleellista opetuksen etenemisen kannalta on että varsa osaa myödätä, sen tulisi olla pehmeä ja rento.

Haluan totuttaa myös varusteet niin että varsa on irti, jolloin sen on mahdollista oppia myös niistä, milloin haluan sen pysyvän paikoillaan = valjastaminen ja milloin haluan sen liikkuvan. Jos pyöröaitausta ei ole käytössä voi tämän tehdä esim. tarhassa. Laidun on turhan isotila ja karsina taas saattaa olla liian pieni, jos varsa ujostelee valjaita.

Kun saan varsan jalat liikkeelle ja seis ilman että se kiihtyy, opetan varsan kääntymään. Aluksi on hyvä käyttää omaa kehoa apuna ja sitä kautta liittää varusteilla tapahtuva ohjaus kääntymiseen. Ajamisen kannalta on kuitenkin oleellista, että varsa oppii seuraamaan ohjia eikä ihmistä. Ennen kuin liitän opetukseen mitään takana tulevaa, haluan vielä pystyä vaikuttamaan varsan liikkeen etenemiseen, toisin sanoen kävelläänkö vai ravataanko?

Kun ”hallintalaitteet” ovat kunnossa alkaa totuttaminen vieraisiin paikkoihin ja takaa tuleviin ääniin, nämäkin erikseen, mutta järjestyksen määrää varsa. Luultavasti varsaa on jo talutettu erilaisissa paikoissa, mutta tilanne on sille uusi, kun ihminen ei kuljekaan edellä. Ajotilanteessa varsa joutuu kohtaamaan vieraat paikat ensimmäisenä, joten ohjasajan suunniteltua ajoreittiä kunnes se on varsalle tuttu ja turvallinen. Äänimaailman totutuksessa vain mielikuvitus on rajana…